0 kohdetta

Olen turvassa ja lapseni hymyilevät jälleen!

Olen turvassa ja lapseni hymyilevät jälleen!

Joka kolmas nainen joutuu väkivallan uhriksi elämänsä aikana, mutta ongelman laajuudesta huolimatta turvakotipaikoista on huutava pula ympäri maailman. Lahjoittajien tuella UN Women avustaa naisten ja lasten turvakoteja siellä, missä he muuten jäisivät kokonaan ilman apua. Jatkuvan rahapulan kanssa kamppailevat turvakodit tukevat naisten matkaa uhreista selviytyjiksi ja uuden elämän alkuun.

Etiopiassa suuri osa naisista on hyväksynyt seksuaalisen ja kotiväkivallan erottamattomaksi osaksi elämäänsä. Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta, seksiin pakottaminen ja lapsiavioliitot nauttivat laajaa hyväksyntää niin naisten kuin miesten keskuudessa.

Tätä väkivaltaa edistää uhreille tarkoitettujen palveluiden, erityisesti asumispalveluita ja toipumista tarjoavien ja edistävien turvakotien puute. Eräs poliisi pukee asian seuraavasti: ”Turvakoteja on niin vähän, että on parempi sanoa, ettei meillä ole turvakoteja tässä maassa”.

Etiopiassa on arviolta kaksitoista turvakotia, jotka eivät pysty tarjoamaan palveluita kaikille väkivaltaa kohdanneille. YK:n tasa-arvojärjestö UN Women tukee monien turvakotien toimintaa ja perusti tilanteen parantamiseksi toukokuussa 2015 Oromian alueelle maan suurimman turvakodin, joka on tarjonnut asuinsijan yli 143:lle naiselle ja heidän 54:lle lapselleen.

Asumispalvelujen lisäksi turvakoti tarjoaa kokonaisvaltaista kuntoutusta, ruokaa, lääkärinapua, neuvontaa, oikeusapua ja ammattikoulutusta väkivallan uhreille.

Tigist Getachew, 16, työskenteli kotiapulaisena Chiron kaupungissa, ennen kuin hän tuli turvakotiin kahdeksan kuukautta sitten. Isoäitinsä kuoleman jälkeen hänellä ei ollut paikkaa missä asua. Tigistin ystävä raiskasi hänet ja tapaus raportoitiin poliisille, joka ohjasi hänet palvelujen piiriin.

“Sen jälkeen kun tulin tähän turvakotiin, koin uuden alun. Olen taas koulussa ja olen hyvä opiskelija. Haluan auttaa muita tyttöjä selviämään väkivallasta”, Tigist kertoo.

» Oranssit päivät: Lahjoita naisille ja tytöille

Turvakodista löytyi mielenrauha

turvatalot-kazakstan

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on laajalle levinnyt ja syvässä istuva ongelma keskiaasialaisessa Kazakstanissa. Uhreille ei ole riittäviä palveluita. UN Women puuttuu tilanteeseen tarjoamalla palveluita väkivallan uhreille ja pyrkimällä aikaansaamaan kotiväkivaltaa ehkäisevää lainsäädäntöä yhdessä viranomaisten kanssa.

Niin kauas kuin Marina muistaa, hän on aina kärsinyt väkivallasta. Kun hän oli kahdeksanvuotias, kaksi velipuolta raiskasi hänet. Äiti ei välittänyt asiasta.

Marina uskoi, että avioliitto olisi hänen ratkaisunsa, mutta aviomies paljastui väkivaltaiseksi. Viimein vuonna 2015, kun aviomies oli hakannut säälittä neljättä kertaa raskaana olevan Marinan, hän tuli Minun kotini -nimellä tunnettuun kriisikeskukseen, joka on tarkoitettu  kotiväkivaltaa kohdanneille naisille.

Marinalla ei ollut tullessaan edes henkilöllisyyspapereita. Hän ei tuntenut oikeuksiaan, ja kaksi hänen lapsistaan lähetettiin lastenkotiin, koska hänellä ei ollut varaa huolehtia heistä kaikista.

Turvakodissa Marina sai lakiapua, psykologista tukea ja hän pystyi huolehtimaan perushygieniastaan. Hän synnytti tyttären, haki toisen tyttären orpokodista ja sai tietää perusoikeuksistaan. Hän löysi mielenrauhansa.

Saatuaan omat ja lastensa paperiasiat kuntoon Marina jonottaa omaa kotia. Hän on hakenut etuuksia, kirjannut lapsensa kouluun ja alkanut itse tehdä töitä leipomossa elättääkseen itsensä ja lapsensa. Hän hankkii myös lisätaitoja osallistumalla kursseille turvakodissa.

Kazakstanissa on kaiken kaikkiaan 28 turvakotia perheväkivallan uhreille, mutta niistä vain seitsemän on valtion rahoittamia. Ilman valtion tukea toimivat turvakodit kärsivät jatkuvasta rahapulasta. Silti ne parhaansa mukaan tarjoavat psykologista ja sosiaalista tukea ja oikeusapua väkivaltaa kohdanneille naisille.

» Oranssit päivät: Lahjoita naisille ja tytöille

Uhrista toisten auttajaksi

moldova

”Kun vain näin hänen avaavan oven ja heittävän kengät ilmaan, tiesin miten loppuilta menisi”, muistelee Etelä-Moldovassa, Firladenin kylässä asuva Maia Taran, 38.

Väkivaltaisessa suhteessa elänyt Maia inhosi kaikkia, eikä luottanut keneenkään. Kolme kertaa hän yritti itsemurhaa.

”Kolmannella luokalla oleva tyttäreni Ana kysyi minulta: Luuletko että meillä menee paremmin, jos tapat itsesi?”

Väkivaltaa jatkui kymmenen vuotta, eikä Maia saanut apua edes omilta vanhemmiltaan, koska väkivaltaa pidetään kaikkien naisten elämään kuuluvana asiana. Kuusi kymmenestä moldovalaisesta naisesta kokee parisuhdeväkivaltaa.

Eräänä päivänä aviomies yritti heittää kuumaa öljyä Maian päälle. Kotona vieraillut sairaanhoitaja vei Maian seuraavana päivänä naisten turvakotiin.

”Turvakodissa lapseni ja minä olimme vihdoin turvassa. Siellä oli kokonainen ammattilaisten tiimi, joka ymmärsi mitä olin kokenut. He auttoivat palauttamaan uskoni siihen, että minulla on oikeus elää, puolustaa itseäni ja lapsiani. Sain psykologista tukea, opin minua suojelevista laeista, oman rahan käyttämisestä ja taloudellisen itsenäisyyden saavuttamisesta.”

Maia haki avioeroa ja sai sen vuoden päästä. Nyt hän auttaa muita väkivaltaa kokevia naisia löytämään ja saamaan apua. Maia on mukana UN Womenin aloitteessa, jossa väkivallasta selviytyneet naiset toimivat roolimalleina ja voimaannuttavat muita naisia omissa yhteisöissään.

Jo kahden kuukauden aikana aloitteen alkamisesta tuloksia näkyy: esimerkiksi naisten turvakodit ovat saaneet poikkeuksellisen paljon yhteydenottoja.

”Olen onnellinen ja turvassa, lapseni hymyilevät jälleen. En ole ehkä onnistunut antamaan omille lapsilleni väkivallasta vapaata elämää, mutta lapsenlapseni saavat erilaisen elämän, joka on täynnä rakkautta ja rauhaa.”